Neljän seinän sisällä ja kasvava koti-ikävä

Kyllähän se on ihan luonnollista, tiedän sen. Silti tunne, joka valtasi minut sairatuessa sai minut tuntemaan oloni hyvin yksinäiseksi täällä.

Sairastaa neljä päivää asunnossa.

Se kun ei ole omassa kotona ei haitannut ekana päivänä.

Skype puhelut kotiin lohdutti ja totesin, että kuume pitää potea niin Suomessa kuin Ranskassakin. Sitten kun tervehdyin vähän, mutta olin kipeä kaipasin jotain tekemistä.

Mutta netflix ei ladannut kuin ranskankieliset tekstitykset (olisin pärjännyt englannilla) ja lähikirjaston valikoima oli vain raskaksi.

Olin kuin lapsi viihdyttäen itseäni yhdellä englanninkielisellä Karvinen sarjakuvakirjalla.

Ihan pienet asiat sai mut hymyilemaan edes vähän sen aikana kun kuume suhasi 35.5-38 välillä. Koska ihmisten pitäisi keskittyä positiivisiin asioihin negatiivisten asioiden sijaan,

listaan tähän asioita, jotka oli positiivista näiden päivien sisällä.

+skype puhelut

+skypessa voi jopa soittaa kitaraa ja laulaa

+kämppis teki mulle keittoa

+ pesukone ei lähtenytkään alkuviikosta, vaikka piti

+kaksi luokkakaveria kyseli miten voin kuultuaan, että olen kipeä